Norpalta piti tosiaan otattaa kyynär- ja lonkkakuvat huhtikuun alussa, mutta suunniteltu joukkokuvaus peruuntui viime tipassa. Vien sen todennäköisesti itse kevään/alkukesän aikana Skutille, jotta etukoipien tilanteeseen saadaan vihdoinkin selvyys ja viralliset tulokset esille KoiraNettiin. Etujalat ovat pysyneet koko ajan oireettomina (ellei niitä paria kovinta pakkaspäivää lasketa), eivätkä takakoivetkaan ole nähdäkseni jäykistelleet kertaakaan edellisen merkinnän jälkeen. Norppa syö tällä hetkellä Nutrolin Nivel Monitehoa ja Synoquin EFAa, mutta tarkoitus on pudottaa Nutrolin pois ja kokeilla lohiöljyn rinnalla pelkkää Synoquinia, kunhan Nutrolinit on syöty loppuun.

Mitäs muuta… Kun suurin osa harrastuksista meni koipien takia kieltolistalle, päätin pistää arkitottiksen tehotreeniin. Olemme tehneet jo muutaman kuukauden ajan pillisulkeisia tarkoituksena saada pilliluoksetulo ja -pysähtyminen Norpalle selkärankaan. Norppa kuuntelee nykyään pilliä huomattavasti kauempaa, jopa näköyhteyden minuun menettäessään. Se myös jättää metsäneläinten kyttäämisen sikseen pillikäskyn kuullessaan. Edistystä on siis tapahtunut selvästi, mutta ei valitettavasti siinä jo ennestään heikoimmassa osa-alueessa: vastaantulijoiden kohtaamisessa.

Emme ole kohdanneet vastaantulijoita Norpan ollessa irti kuukausiin, mutta tuon hihnakäytös metsässä on jotain aivan järkyttävää. Kadulla ohitetaan kyllä niin koirat, aikuiset, lapset, autot kuin kaikki muukin mallikelpoisesti, mutta koirien kohtaaminen metsässä nostaa kierrokset potenssiin sata. Olen alkanut työstää vastaantulijoiden kohtaamista niin kadulla kuin metsässäkin vastaehdollistaen. Katsotaan onko siitä meille mitään hyötyä.

Arkitottiksen ja lenkkeilyn lisäksi emme ole juuri tehneet kummempia. Mitä nyt aktivointimielessä harjoiteltu edelleen temppuja ja ajettu harvakseltaan myös jälkeä. Odotan kovasti, että pääsen uittamaan Norppaa ja teettämään sillä vesinoutoja, kunhan ilmat tästä vielä vähän lämpenevät. Kintereidensä takia en halua juoksuttaa sitä damien perässä enää maalla (edes pehmeällä suoalustalla).

Tarkoitus on soitella lähipäivinä Vihtiin ja varata aika Kai Skutnabbille virallisiin lonkka- ja kyynäkuviin. Haluan siinä sivussa myös kontrollikuvat kintereistä, jotta voin varmistua, etteivät nämä uudet oireilut johdu irtopalojen uusiutumisesta.

Kinnerleikkauksen ja anturahaavan takia on ostettu kaksi neljän tossun pakettia. Kolme kuukautta ja kahdeksasta tossusta jäljellä on kaksi… Ei pysy tossut vauhdissa. Ei siltikään, vaikka meillä ei edes yleensä riekuta suuremmin. Noh, anturahaavasta muistuttaa enää kyseisen anturan vaaleampi keskikohta (ohuempi iho vielä?), mutta muuten se on parantunut, joten kuljetaan sitten paljain tassuin. Hiekoitussepelillä ei vielä tohdi kulkea ainakaan pitkiä matkoja, mutta eipä me muutenkaan suosita asfalttiteitä ja muitakaan hiekoitettuja reittejä.

Alla muutama kuva viime viikolta. Eilisen reissun valokuvia saatte lähipäivinä.

Haalarivalikoima ei juuri Norpan kokoista koiraa puhuttele ja epäilen haalarin rajoittavan liikkumista turhan paljon, joten päädyin suurimmat lihasryhmät tehokkaasti peittävään Pomppa-takkiin. Jos kinnernivelet joskus ilmoittavat inhovansa pakkasta, niin pitää sitten kehitellä jonkinlaisia tee-se-itse-kinnersuojia. Tosin, kuoriutuneen anturan suojaaminen kertoo paljon mun tee-se-itse-taidoistani, koska yksikään side-/tossu-/sukka-/muovipussiviritelmistäni ei ole halunnut pysyä paikallaan.

Pomppa on osoittautunut yhtä pikkujuttua lukuunottamatta erinomaiseksi takiksi. Pomppa mainostaa, ettei kuminauhoja tarvita takaosan leikkauksen ja istuvuuden ansiosta, mutta ainakin Norpan kohdalla takin takaosalla on oma tahto: Toisinaan se liuskahtaa sivulle jo hitaassa köpöttelyssä, mutta pysyy välillä kuitenkin ongelmitta mukana vauhdikkaammassakin menossa. Mistä lie tähtien asennosta kiinni… Pitänee väsätä tuohon itse jonkinlaiset jalkalenkit.

Norpan haluaa vielä ilmaista mielipiteensä pukeutumisesta:

Kuoriutunut antura näyttää valokuvassa hurjemmalta kuin luonnossa, kiitos salaman aiheuttaman kontrastin. Se on livenä ihan siisti ja lähtenyt parantumaan hyvin, mutta eipä meillä näköjään mikään suju ilman ongelmia… En ole tassusiteen teko-ohjeista ohjeista huolimatta onnistunut kietomaan sellaista sidettä, joka pysyisi kunnolla paikallaan. Kaikki siteet ovat valuneet enemmän tai vähemmän pois paikaltaan ja ilmeisesti siksi jalkaterän sisäreuna on hankautunut ja turvonnut ärsytyksestä. Turvotus näkyy kuvan yläreunassa.

Anturan hoito jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta desinfioin laimennetulla Betadinella nyt myös tuota turvonnutta kohtaa ja koitan saada sen tasoittumaan Vetramil-voiteen avulla. Pitänee pehmustaa kyseinen kohta siteen sisällä myös aiempaa paremmin. Pehmusteena on ollut koko ajan kerros kipsinalusvanua, pitänee lisätä sen kerroksia tai haavataitoksia tuohon hankauman kohdalle. Tänä iltana jalka saa kuitenkin huilia pelkässä kevyessä sukassa, jotta ärsyyntynyt kohta pääsee vähän hengittämään.

Norppa on viime päivinä ontunut satunnaisesti, tänään jo huomattavasti. En ole aina saanut kiinni siitä, mikä jalka vaivaa, mutta useimmiten olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tassuhaavasta kärsivä oikea takajalka. Toivottavasti ontumiseen tulee helpotusta nyt, kun löysin tuon hankauman ja pystyn hoitamaan (sitäkin) ongelmaa.

Pakkaset ovat tuoneet uuden vaivan: halkeilevat anturat. Ongelma ei ole vielä mitenkään mainittavan vakava eli pahoja halkeamia tai haavaumia ei terveissä anturoissa ole. Taistelua halkeilua vastaan käydään nyt kuitenkin Tummelin voimin. Toivon, että halkeilusta päästään pelkällä ulkoisella rasvaamisella. Rasvahappojen saanti on turvattu kalaöljyn muodossa jo luustovaivojen takia. Kalaöjyä uppoaa itse asiassa reilusti enemmän kuin pullon kyljen suositukset sanovat, sillä noudatan ortopedilta saamaani annosteluohjetta. Lisäksi ruuan joukossa on mennyt Nutrolin Iho & Turkkia jo pienen ikuisuuden ajan. Tämä valmiste on kuitenkin tarkoitus jättää pois tai vaihtaa halvempaan vastaavaan vaihtoehtoon, kunhan nykyisen pullon pohja paistaa.

Mitäs meille… Tassuhaava on lähtenyt paranemaan hyvin Eskeliseltä saatujen hoito-ohjeiden jälkeen. Norppa tosin heittäytyi viikko sitten lauantain vastaisena yönä hetkeksi kolmijalkaiseksi. Oltiin juuri tultu pikaiselta, nukkumaanmenoa edeltävältä pissatukselta sisälle, kun tuo yhtäkkiä lakkasi käyttämästä tuota oikeaa takajalkaansa, jossa kuoriutunut antura on. Ulkona se oli kuitenkin kävellyt ihan normaalisti. Kolmijalkaisuuden lisäksi Norppa koitti maanisesti nuolla jalkaansa, joten päätin ottaa siteen hetkeksi pois, suihkuttaa jalkaa vedellä, putsata haavan, laittaa uuden voidekerroksen ja sitoa koiven uudelleen. Tämä näytti helpottavan koiran elämää: se ei palautunut heti täysin normaaliksi, mutta alkoi taas käyttää jalkaansa, lopetti maanisen nuolemisen ja rauhoittui nukkumaan. Olisikohan side sitten ollut liian tiukalla…?

Oli miten oli, anturaan on lähtenyt kasvamaan uusi ihokerros päälle ja haava näyttää kaikin puolin siistiltä eikä koipi ole tuon viikon takaisen ontumisen jälkeen vaivannut. Sen sijaan vasenta takajalkaansa Norppa ontui niin eilen kuin toissapäivänäkin hetkellisesti (ehkä reilun viiden metrin matkan). Molemmat ontumiset tapahtuivat samalla pellolla ja vieläpä kutakuinkin samalla kohdalla. Muuten jalka on ollut ihan normaali niin sisällä kuin ulkonakin, tassunpohjassa ei eritäin tarkan syynäyksen jälkeenkään näy mitään eikä tuo tänään ontunut myöskään pellonlaitaa kävellessä, joten eiköhän kyse ollut vaan jäätyneistä oljenkorsista tai vastaavista, jotka hetken verran kiusasivat tassunpohjaa.

Kerrottakoon vielä mielenkiintoinen huomio Norpan riistavietistä, tai pikemminkin sen puutteesta. Olemme törmänneet pariin otteeseen kauriseläimiin suolla lenkkeillessämme. Norppa on tuijotellut niitä valppaana, mutta kuitenkin tyynen rauhallisesti. Jälkimmäisellä kerralla Norppa oli joidenkin kymmenien metrien etäisyydellä musta, kun kauris pinkaisi siitä ohi niin, että Norppa jäi mun ja kauriin väliin. Mä seisoin ehkä 30 metrin päässä koirasta ja kauris ohitti sen lähempää, mutta siltikään Norpalla ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä kyseisen elukan perään. Muutenkin tämä mahtava ”lintukoira” loikkii metrin taaksepäin, jos viereisestä puskasta lennähtää pikkulintu lentoon tai pieni jyrsijä juoksee sen tassujen edestä ohi. No mutta, noutajathan työskentelevät vasta laukauksen jälkeen – vai miten se oli?