Naksutinkoulutus

Teen vain pienen pintaraapaisun naksutinkoulutukseen, koska netti on pullollaan aiheeseen liittyviä vinkkisivustoja ja keskusteluja. Naksutinkoulutus on sitä kukkahattutäteilyä, jota toiset niin kritisoivat. Ihan vakavasti ottaen, naksutinkoulutusta voidaan hyödyntää niin aktivointiin tähtäävässä temppuilussa, arkipäiväisessä koirankoulutuksessa kuin harrastustenkin parissa. Sitä on käytetty jo pitkään muun muassa delfiinien ja kissapetojen koulutuksessa, sillä yritäpä pakottaa miekkavalas hyppäämään tai leijona huitomaan tassullaan. Juu ei.

Naksutinkoulutuksen koirakansan tietoisuuteen tuoneen Karen Bryorin esittelemä menetelmä rakentuu seuraaville perusperiaatteille:

• positiivinen vahvistaminen – palkitse onnistumisista ja jätä epäonnistumiset huomiotta
• koiran oma-aloitteisuus – sano ei houkuttelulle, ohjaamiselle ja pakottamiselle
• oikea-aikainen palkitseminen – naksauksen avulla palkitset tarkalleen haluamastasi toiminnasta
• keskitytään toimintaan – reagoi siihen mitä näet, älä tee oletuksia koiran ajatusmaailmasta

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutkia suoriksi vetäen: Naksutinkoulutuksessa koira ehdollistetaan naksuttimelle, naksuttimen avulla merkitään oikea toiminta ja koira palkitaan varsinaisella palkkiolla. Tarkoitus on saada koira itse tarjoamaan toimintoja eikä turvautua nameilla houkutteluun tai esimerkiksi takapuolen maahan painamiseen. Kaupallisen naksuttimen tilalla voi halutessaan käyttää vaikkapa pilliä, kielellä naksauttamista tai Piltti-purkin kantta.

Koira lienee helpoin ehdollistaa naksuttimelle naksauttamalla ja palkitsemalla se sitten välittömästi. Näin koira oppii, että naksausta seuraa palkkio. Naksautuksen ja palkkion välistä aikaa voi hiljalleen alkaa pidentää koiran edistyessä. Muista kuitenkin, että naksautusta tulee aina seurata palkkio! Jos naksutin naksahtaa vahingossa, koira saa palkkionsa ja kouluttaja takoo päätään seinään oman mokansa takia. Varsinainen koulutus alkaa vasta, kun koira on ehdollistunut naksuttimelle. Ehdollistumisen voi testata naksauttamalla koiran touhutessa omiaan. Jos koira kääntyy sinua kohti, se mitä luultavimmin osaa odottaa palkkiota naksauksen kuullessaan.

Haluttua toimintaa voidaan kaivaa tai odottaa esiin useammallakin eri tavalla:

• sieppaaminen – napataan haluttu toiminta koiran tehdessä sen spontaanisti
• sheippaaminen – napataan halutun toiminnan osia ja edetään askel askeleelta kohti tätä toimintaa
• kohdentaminen – opetetaan koira koskettamaan esineitä ja hyödynnetään niitä toiminnan esiin saamiseksi
• houkuttelu – autetaan koiraa tekemään haluttu toiminta esimerkiksi ruuan avulla
• fyysinen ohjailu – käytetään fyysisiä keinoja toiminnan esiin saamiseksi

Naksutinkoulutuksessa pyritään hyödyntämään pääsääntöisesti kolmea ensimmäistä. Ohjailu ja houkuttelu ovat kuuluneet perinteisempään koirankoulutukseen ja ovat yleensä koiraa passivoivia tapoja. Itse käytän toisinaan houkuttelua yrittäessäni antaa Norpalle vinkkejä haluamastani toiminnasta, mutta pyrin välttämään sitäkin, koska ainakin Norppa niin sanotusti ”jää helposti kiinni” kehonkieleen ja varsinkin houkuttimena toimivaan makupalaan. Tämän vuoksi ohjaajan kehonliikkeitä, esimerkiksi sitä namikättä, on työlästä häivyttää pois.

En mene tällä kertaa sen enempää naksutinkoulutukseen, mutta kiinnostuneet tutustukoot Karen Bryorin kirjastoon (englanniksi). Youtubesta löytyy myös lukuisia erilaisia opetusvideoita, mutta erityisen lämpimästi suosittelen Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten Naksutinkoulutusta koirallesi -nimistä kirjaa.

Ruokapalkka vs. lelupalkka – jalkavaivaisen palkitseminen

Harrastamishaaveet Norpan kanssa karisivat koipivaivojen takia, mutta se ei estä meitä temppuilemasta, kunhan en vaadi esimerkiksi äkkikäännöksiä ja pysähtymisiä kovasta vauhdista. Sopivan palkkaustavan avulla kierrokset eivät nouse liian korkealle ja tekeminen pysyy innokkaana, mutta silti maltillisena. Suosin ruokapalkkaa, sillä sitä pidetään rauhoittavana ja leluja kiihdyttävänä palkkana. Norppa on tarpeeksi ahne, jotta sen mielenkiinto säilyy hyvinkin pitkään ruokapalkalla, muttei niin ahne, että kierrokset nousisivat liikaa.

Pelkästään ruuallakin voi palkata monella tapaa. Mä annan yleisimmin kädestä, mutta toisissa tempuissa se voidaan ja jopa kannattaakin antaa vaikkapa maasta tai erillisestä rasiasta. Norpan kohdalla ruokakupin käyttäminen palkkauksessa (= palkka tulee kupista) tekee ihmeitä, jos mielenkiinto tahtoo muutoin harhailla. Joissakin tilanteissa etäpalkka (esim. huoneen tai kentän toiselle laidalle sijoitettu ruokakuppi herkkuineen) on varsin toimiva palkkauskeino.

Lelupalkkausta en ole enää jalkadiagnoosin jälkeen harrastanut, sillä käytin lelupalkkauksessa aiemmin lähinnä pallonheittoa tai taisteluleikkiä, mutta ne ovat nyt kiellettyjen listalla. Pitäisi varmaankin pohtia erilaisia lelupalkkoja ja opettaa Norppa jollekin maltillisemmalle leikkipalkalle. Luulen tosin, että ruoka toimii tuolla ahmatilla paremmin kuin rauhalliset (tyyyylsääät…) leikit.

Meillä hallussa tai työn alla

Opetellaan vielä joskus

• erilaisten muotojen ja värien tunnistaminen
• esineen vieminen ihmiseltä toiselle
• etutassujen ristiminen makuulla ollessaan
• huopaan kääriytyminen tai muutoin itsensä peittely
• mukista ”juominen”
• kaappien/laatikoiden avaaminen narusta vetämällä (uskaltaakohan ahneelle labbikselle opettaa tätä?)
• kengät paikoilleen eteiseen
• kohteen kiertäminen (esim. puun, lyhtypylvään tmv.)
• lattian pyyhkiminen rätillä
• lelujen tunnistaminen nimeltä (yritetty on, mutta laihoin tuloksin…)
• loppujen sormien tunnistaminen (peukalo, etusormi ja keskisormi hallussa)
• nurkkaan häpeämään (ei rangaistuksena, vaan hauskana temppuna :D)
• pallon pyörittäminen kuonolla (oikeastaan osataan jo, mutta käskysana puuttuu)
• pään nyökyttäminen

Temppuvideoita inspiraatiota kaipaaville

• 45 CUTE DOG TRICKS (mm. huopaan kääriytyminen, häkkiin sulkeutuminen, kohteen kiertäminen)
• Amazing Dog Tricks (by Kyra the rescue dog) (mm. ryömiminen, tassujen ristiminen, kuppien pinoaminen)
• Border collie Zoe & AMAZING dog tricks! (mm. ontuminen, voltti ihmistä vasten loikkaamalla, pää jalkojen väliin)
• Dog Tricks for a Rainy Day (mm. pään kääntely, nurkkaan häpeämään, tiskit koneeseen)
• The most unusual and amazing dog tricks! (mm. useita temppuja kahdelle koiralle, etujalkojen pomputtaminen kävellessä)
• Useful Dog Tricks performed by Jesse (mm. vetoketjun avaaminen, verhojen sulkeminen, sängyn petaaminen)
• Useful Dog Tricks 2 performed by Jesse (mm. lakanat pois sängystä, tavarat laatikkoon, roskat poljinroskikseen)
• Useful Dog Tricks 3 performed by Jesse (mm. pölyhuiskan käyttö, pöntön kansi kiinni, lattiarätin käyttö)

Voisin joku päivä videoida Norpankin taitoja. Norpasta ei ole videoita nimeksikään ja niitä muutamaa hassua olemassa olevaakaan en ole koskaan täällä esitellyt. Järkkärissäni on videokuvausmahdollisuus, mutta edellisen kerran kun sitä kokeilin, sain aikaan vain järkyttävää pikselimössöä. Pitääpä huomenna kokeilla uudemman kerran.

Lopuksi vielä pari upotettua videota. Ensimmäisellä niistä on täyttä asiaa siitä, että temppuilun pitää aina olla koiralähtöistä – tunne koirasi rajat. Toinen on tyypillinen temppuvideo mainion sanoman kera: palkintojen tai temppujen määrällä ei ole väliä, kun sekä sinulla että koirallasi on hauskaa!

P.S. Jos tiedät lisää hyviä temppuvideoita, otan vinkkejä auliisti vastaan! Ei mitään hurjaa koiraparkouria, vaan mieluusti videoita, joiden temppuja (ainakin osaa niistä) voi teettää myös luustovaivaisella koiralla.

Siteiden kanssa käveleminen on sen verran haastavaa, ettemme edes haaveile hihnalenkkeilystä ennen kuin siteet voi lauantaina poistaa. Ulkoilumme rajoittuu siihen asti lyhkäisiin pissatusköpöttelyihin. Vuoden vanhalla labradorinnoutajalla riittää kuitenkin toipilasaikanakin energiaa, jota pitää päästä purkamaan jollakin tavalla. Kerron tässä postauksessa miten olen aktivoinut nuorta koiraa, jonka molemmat takajalat ovat paketissa ja liikkuminen siksi rajoittunutta.

Meillä aktivoinnin perustana on ollut ruuan jakaminen useisiin pieniin annoksiin. Annokset tarjoillaan päivän mittaa niin, että koira joutuu näkemään vaivaa ruuan saamiseksi. Erilaisia ruokintatapoja kehitellessä tulee ottaa huomioon toipilaan liikuntarajoitukset ja persoona. Toiset aktivointilelut saattavat kannustaa koiraa pyörittelemään tai viskomaan lelua ympäri lattiaa. Tällaisia kannattaa tietenkin välttää, jos toipilaan tulisi pysyä aloillaan.

Kong-lelut lienevät useimmille koiranomistajille tuttuja aktivointivälineitä. Norpalla on pentukongi, klassinen kongi ja erikoiskestävä klassinen kongi, joihin jäädytän päivittäin jauheliha-nappulasekoitusta. Nämä klassisesti muotoillut kongit ovat melko helppoja tyhjentää: Norpalla menee yhden kongin tyhjentämiseen vain noin puoli tuntia.

Haastavammaksi aktivointileluksi voisin suositella StarMark Everlasting Fire Blug -nimistä lelua. Lelun mukana tulevan herkkupalan irrottaminen ei ole kovinkaan vaativaa, mutta jos lelun sulloo täyteen nappuloita, niin ainakin Norpalla riittää tekemistä vaikka koko päiväksi. Lelu jää välillä nurkkaan, mutta tuo palaa sen pariin useamman kerran päivän aikana. StarMark on osoittautunut niin haastavaksi, että Norppa on tähän asti tarvinnut aina lopulta apua sen tyhjentämiseen. Välillä se jopa raahaa lelun syliini kuin sanoakseen: ”Auttaisit nyt edes vähän, ei täältä mitään tipu!”

Huomenna pääsee ensitestiin Contempo Arc. Saas nähdä osoittautuuko tuo helpoksi nakiksi.

Tee-se-itse-aktivointileluina voi käyttää esimerkiksi vessa- ja talouspaperihylsyjä, pestyjä maito- ja kermapurkkeja sekä pyyheliinoja. Toisaalta vaikkapa paperihylsyissä ei riitä juurikaan haastetta kokeneelle askartelijalle. Toiset koirat saattavat myös niellä repimiään palasia. Hyviksi kaupallisiksi leluiksi ovat osoittautuneet kongien ja StarMarkin ohella ainakin DogPyramid ja erilaiset labyrinttipallot. Näiden tyhjentäminen edellyttää kuitenkin lelujen pyörittelemistä, joten niitä kannattaa käyttää harkiten, jos koiran tulee pysyä rauhallisena ja paikallaan.

Naksuttelua voi harrastaa aina! Olen opettanut Norpalle useita temppuja, jotka eivät edellytä juurikaan liikkumista:

• lattian koputtaminen etutassuilla
• sormien tunnistaminen
• erilaisten muotojen tunnistaminen (esim. neliö ja ympyrä)
• kämmenen koskettaminen kirsulla ja kirsun pitäminen kiinni kämmenessä
• etutassujen asettaminen kosketusalustoille
• vilkuttaminen
• pään kääntäminen vuorotellen vasemmalle ja oikealle

Seuraavat temput olisi nekin tarkoitus opettaa jossakin vaiheessa:

• kirsun ja/tai suupielten nuolaiseminen
• tassun nostaminen kuonon päälle
• haukotteleminen

Näillä vinkeillä pääsee jo pitkälle. Muistakaahan myös, että toipilas tarvitsee myös lepoa! Liiallinen aktivointi ei ole hyvästä, sillä ylikierroksilla käyvä koira ei osaa rauhoittua ja keksii siksi itselleen tekemistä.

Irtipito ja luoksetulo

Norppa tuntuu tällä hetkellä jättävän korvansa herkästi narikkaan uloslähtiessämme, joten olen joutunut katselemaan irtipitopaikkoja vielä aiempaakin tarkemmin. Tänään päätin, että vapaana juoksentelu rajoittuu toistaiseksi liinassa ulkoiluun, niin ärsyttävää kuin liinan kanssa pelaaminen metsässä onkin. Vapaaksi päästän tuon vain joissakin todella syrjäisissä paikoissa.

Ongelmana ovat vastaantulijat, sillä Norppa ampaisee pää viidentenä jalkana näiden luokse kuullessaan heidän äänensä. Jos se menettää näkö- ja kuuloyhteyden, saan sen luokseni juoksemalla itse vastakkaiseen suuntaan. Mikäli vastaantulijat pysyvät näkö- ja kuuloetäisyydellä, Norppa ei edes muista olemassaoloani. Liinalla saan katkaistua päättömän ryntäämisen ja Norppa ottaa muhun lopulta kontaktin huomatessaan, ettei pääsekään vastaantulijan luokse. Näin pystyn palkitsemaan sen pysähtymisestä ja odottamisesta. Tarkoitus olisi treenata luoksetuloakin vastaantulijoiden läheisyydessä, kunhan koiran kierrokset näyttävät laskevan sopivasti.

Ainoa ongelma on, että mikään kokeilemani palkkio ei tunnu voittavan vastaantulijoihin kohdistuvaa mielenkiintoa. Oma kuivamuona, keitetty kana, Natural Menu ja kuivatut broilerinsydämet uppoavat kaikki samanlaisella ruokahalulla, mutteivät päihitä vastaantulijoita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kissanruokaa palkitsemismielessä, sillä se on ilmeisesti monien koirien mielestä varsinaista superherkkua. Leikkiminenkään ei oikein onnistu, kun vastaantulijoita pitää vilkuilla vähän väliä. Mietinkin, että jos vastaantulija on kiinnostavampi kuin palkkio, toimivatko namit tai leikki oikeastaan kohtaamistilanteissa palkkiona ollenkaan?

Olen palkinnut Norppaa myös antamalla luvan tervehtiä vastaantulijaa, jos tämä on ollut siihen myötämielinen. Ajatuksenani on ollut, että koira oppisi lukemattomien toistojen jälkeen, että pysähtymisestä ja odottamisesta seuraa se kaikkein mieluisin asia: lupa tervehtiä vastaantulijaa. Tämä tosin vaatii ehkä sen, että Norppa ei pääsisi koskaan enää karkaamaan vastaantulijan luokse ilman lupaa, joten en sitten tiedä kuinka toimiva keino se on.

Kontakti ja hallinta

Korvien katoilemisen myötä olemme alkaneet treenata kontaktia entistä ahkerammin mitä erilaisemmissa paikoissa. Norppa toimiikin mainiosti hihnalenkeillä kadulla lukuisten häiriöiden keskellä: olemme kohdanneet muun muassa työmaakoneita, juoksevia ja kirkuvia lapsia sekä toisia koiria ja kaikista näistä on selvitty ainakin melkolailla kunnialla. Ongelmaksi ovat viimeaikoina muodostuneet nimenomaan metsälenkit, joilla ne yksittäiset vastaantulijat ovat ainoita häiriötekijöitä.

Aion jatkossa teettää Norpalla metsässä aiempaa enemmän erilaisia pieniä tehtäviä, esimerkiksi pöhköjä temppuja sekä avainten ja namien etsimistä. Josko minusta tulisi näin mielenkiintoisempi myös metsässä. Luoksetuloja treenataan kuten aiemminkin sekä pillillä että tänne-käskyllä. Jos löydän Norpalle jonkin superherkun, otan sen pillikäskyn palkkioksi ja yritän parhaani mukaan rakentaa pillityksestä ehdottoman. Pillitetty luoksetulo on edelleen tänne-käskyä nopeampi ja tehokkaampi, kiitos lelulla palkitsemisen, muttei sekään tällä hetkellä riittävän varma.

Toko ja noutujutut

Todettakoon heti alkuun, että noutojutut ovat jääneet viime viikkoina vähemmälle tarkoituksella. Ajattelin tällä viikolla kokeilla, josko pitkä tauko olisi tuonut vähän intoa noutoihin. Tämän päivän treeni enteili hyvää, sillä kävin pellolla ottamassa sivulletuloa ja nome-seuraamista. Kun viimeksi useita viikkoja sitten yritin tehdä koiran kanssa pellolla yhtään mitään, se keskittyi vain ja ainoastaan maan nuuskuttamiseen. Nyt pienen alkukankeuden jälkeen sekä sivulletulo että seuraaminen toimivat varsin kivasti. Eivät ihan yhtä loistavasti kuin kotona, mutta paremmin kuin koskaan aiemmin ulkosalla.

Tokoa olemme tehneet viime aikoina vain ja ainoastaan kotona sisällä. Pitäisi siirtää niitäkin pikkuhiljaa ulos haastavampiin ympäristöihin. Norpan perusasento on suoristunut kummasti, kun käytin laatikkomenetelmää ja aloin kiinnittää huomiota palkkaukseen (palkka pään vasemmalta puolelta). Norpan rintamasuunta on toisinaan jopa liikaa vasemmalle, joten pitää olla varovainen tämän suhteen. Paikka on vielä hienoisesti hakusessa, sillä koira istahtaa usein pikkaisen liian eteen. Seuraamisessa olemme kiinnittäneet taas huomiota liikkellelähtöihin ja siihen, että katsekontakti säilyy takapuolen noustessa maasta. Hitaassa vauhdissa katse pysyykin ylhäällä, mutta hiukankin nopeampi liikkeellelähtivauhti ja katse putoaa heti eteen. Näiden ohella olemme harjoitelleet seuraamisen kestoa, käännöksiä ja liikkeestä maahanmenoa. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Nouto- ja tokotreeneihin liittyen minulla onkin tällä hetkellä paljon iltalukemista: Taisinkin jo aiemmin kertoa lainanneeni kirjastosta Tavoitteena täysi kymppi -tokokirjan. Sain myös taannoin labbiksen metsästyskaverikseen kouluttaneelta opiskelukaverilta lainaksi Noutajan metsästyskoulutus ja Noutajan pennusta metsästyskoiraksi -nimiset kirjat. Erityisesti ensinmainitussa on todella hyviä kaavioita ja vinkkejä erilaisista harjoituksista. Taidan iskeä sen ja tuon tokokirjan joululahjatoivelistalle.

Hieman ohi aiheen todettakoon, että myös näyttelyseisonta ja ravaaminen ovat olleet ahkerassa harjoittelussa, sillä olemme menossa lauantaina Labbiskerhon Puppy & Veteran Show’hun. Profiiliviritelmä-postauksen jälkeen opetin Norpan tuijottamaan käsimerkkiäni, jotta se ei seistessään tuijottaisi liian ylös. Norppa seisoo nykyään todella reippaana ja ryhdikkäänä! Takajalat harottavat välillä vähän turhan levällään ja etujalat eivät tahdo aina pysyä vierekkäin, mutta muuten esiintyminen on nähdäkseni oikein hienoa. Harjoittelua kaipaa lähinnä seisotuksen kesto, sillä jos en anna namia riittävän nopeasti, Norppa alkaa polkea vuoron perään jokaisella jalallaan. Ilmeisesti se kuvittelee, että en ole tyytyväinen niiden sijaintiin.

Pöhköt temput

Sitten niitä pöhköjä temppuja, joihin viittasin jo aiemmin tekstissä. Norppa tykkää ihan hulluna uusien temppujen opettelemisesta, joten olemme harjoitelleet jos minkälaisia turhanpäivisiä juttuja: lelujen kantamista laatikkoon, lelujen tunnistamista nimen perusteella, vilkuttamista, ”pupuasentoa”, jalkojeni pujottelemista, kuolleen leikkimistä, kumartamista, jalkojeni välissä peruuttamista jnejne. Johan meillä alkaa olla jo liikkeet kokonaiseen koiratanssiesitykseen!

Norppa ei ole oikeastaan missään vaiheessa arastellut kaupungissa liikkumista. Erilaisia ääniä on kyllä pysähdytty kuuntelemaan tiheäänkin, mutta matka on jatkunut lyhyen ihmettelyn jälkeen reippaasti eteenpäin. Hissit, julkiset liikennevälineet ja ostoskeskuksen vilske eivät ole häirinneet pentua ollenkaan, mutta rautatieaseman edustalla haitarin kanssa musisoinut katusoittaja meinasi olla pienelle liikaa. Pienen rohkaisun jälkeen pentu suostui kuitenkin kulkemaan soittajan ohi, kunhan turvaväli pysyi riittävänä.

Tarkoitukseni oli ajaa Norpan kanssa Sörnäisistä raitiovaunulla Kamppiin, mutta ratikat olivat niin täynnä, etten viitsinyt ahtautua niihin koiran kanssa. Tyydyimme siten ihmettelemään vaunuja vain ulkopuolelta. Mitä metroilla ja busseilla ajeluun tulee, Norppa on niiden suhteen jo kuin vanha tekijä. Ajoimme kaukolinjan bussilla noin 35 kilometrin matkan (45 minuuttia) ja pentu nukkui koko matkan rauhallisena jaloissani.

Lauantaina Norppa pääsi treffaamaan ikäistään rotutoveria Pepsiä ja parivuotiasta kultaistanoutajaa Sipsiä. Pepsi on Norpan kasvattajan kasvatteja, mutta Norppaa päivän verran vanhempi. Norppa on päässyt treffaamaan valitettavan vähän muita koiria, joten parin seuraavan viikon ohjelmaan sisältyy mahdollisimman monen turvallisen koirakaverin moikkaaminen. Tarkoitus on myös piipahtaa eläinlääkäriaseman järjestämässä pentukerhossa, kunhan Norppa saa ensimmäiset rokotuksensa perjantaina. Tiedossa on myös pari kasvattajan järjestämää pentutapaamista, joita odotan suurella mielenkiinnolla.

Muutoin päivät koiran päivät ovat kuluneet milloin milläkin tavalla: tavaroita kantamalla, kenkiä pureskelemalla, nukkumalla sekä puuhastelemalla ulkona ja sisällä. Olemme ulkoilleet metsikössä ja treenanneet ahkerasti luoksetuloa. Nappuloiden etsimistä sisältä ja ulkoa on harjoiteltu melkein päivittäin, sillä Norppa suorastaan rakastaa sitä. Päätin kokeilla voisiko etsimisintoa valjastaa johonkin hyödylliseen ja aloimme taannoin treenata avainten etsimistä. Sain taas huomata kuinka pätevä pikkuhaukku minulla onkaan: Norppa merkitsi avaimet istumisella ja tiiviillä tuijotuksella jo muutaman harjoituskerran jälkeen!